ESU

ESU

torstai 15. toukokuuta 2014

Saying goodbyes suck

Puolen vuoden tavarat pakattava 50:n kiloon - mission impossible?

Vaihdon kurjimpana puolena on lähteminen, niin ensin koti-Suomesta vaihtoon kuin sitten vaihdosta kotiin. Vaikka odotankin innolla kotiinpaluuta, hyvästienjättäminen on aina yhtä ikävää. Etenkin, kun vaihdon aikana on tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen, joita ei välttämättä enää ikinä tapaa.


Kaikista mahtavinta on ollut tutustua niin moneen ihmiseen monesta eri maasta. Eri kulttuurit ovat tulleet tutuksi sekä sanavarasto kasvanut niin sujuvan enkun kuin korean, kiinan ja arabin muodossa.

Jäähyväiset oli jätettävä näillekin ihanille treenikavereille
Andra soitti mun vikalla Zumba-tunnilla kaikki mun lempparibiisit :')
Kaikista paras oppitunti vaihdossa on ollut se, että oppii luottamaan itseensä ja siihen, että asiat kyllä järjestyy. Myös erilaisiin olosuhteisiin tottuu huomattavan nopeasti, eikä aluksi harmittavia seikkoja huomaa parin viikon jälkeen enää ollenkaan (kuten huoneenjakaminen ja käytävävessa).

Peten kanssa viimeisellä jäähyväis-HIIT-tunnilla
Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Sanoin kaikille, jotka tulivat mua saattamaan mun kyydille, että nämä eivät ole jäähyväiset. Ikinä ei tiedä, ketä tulee vielä tapaamaan uudestaan. Ja vaikkei tapaisikaan, niin Facebookin kautta on helppo pitää yhteyttä. Lisäksi on ainakin kuvat sekä muistot muistuttamassa ihanista yhteisistä hetkistä.

Ihanien ystävien ansiosta vaihdosta jäi hyvä maku

Tämän takia yritänkin olla pillittämättä, vaan suuntaan katseen kohti uusia seikkailuja. Sillä nyt on vuorossa neljän päivän pikareissu Chicagoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti