Pitääkö täällä opiskellakin?

Näin kuin viimeistä viikkoa viedään, voi sanoa, että kyllä täällä on pitänyt opiskellakin. Mid-termejä eli keskellä lukukautta pidettäviä välitenttejä varten joutui opiskelemaan suht paljonkin, mutta ensi viikon final examejä eli loppukokeita varten olen päässyt hieman helpommalla. Toisin on monilla mun kavereilla, jotka ovat paahtaneet koko kevään niska limassa koulujuttujen kimpussa.

Luokkahuoneet on ihan kamalia: paikkoja noin 20 ihmiselle. Ja noi pöydät, ugh...

Lähdin vaihtoon sillä periaatteella, että otan vain itseäni kiinnostavia aineita sekä suht helppoja kursseja, jotta tarvittaessa reissaaminen lukukauden aikana onnistuisi. Yhteensä noppia tai opintotunteja viikossa piti saada kasaan vähintään 12 ja enintään 15. Onneksi tämä oli suht helppoa, sillä suurinosa kursseista on kolmen nopan arvoisia.

Beach music hall. Osa koulurakennuksista, kuten tämä, on tunnelmallisen vanhanaikaisia.

Lukkarini on koostunut tänä keväänä aika mukavista kursseista:

Visual basic programming
International management
Public Speaking

näiden akateemisten kurssien lisäksi olen nautiskellut Jenkkien muusta opintotarjonnasta:

Pilates
Weight training
Tennis
Voice class

Nämä kurssit ovat vain yhden nopan arvoisia ja tuskin tulen saamaan siirretyksi niitä opintorekisteriini Suomessa (miksei Suomessa tarjota liikuntakursseja??). Mutta opintopisteiden kerääminen ei ollut näiden kurssien tavotteenakaan, vaan tarkoituksena oli lähinnä nauttia erilaisesta opintotarjonnasta.

Ehdoton lempparini kaikista kursseista on ollut Public speaking, jonka opettaja on vertaansa vailla. Tunnilla ollaan jouduttu pitämään 4 eri tyylistä puhetta (informatiivinen, suostutteleva, neutraali sekä visuaalisesti avustettu (kökkö suomennos, sori!)). Olen kokenut kurssin auttaneen mua erittäin paljon esiintymisjännityksen kanssa, sillä nyt on saanut mukavasti kokemusta puheiden pitämisestä vieraalla kielellä.

Pilatestunnin Final examiin piti suunnitella oma pilatesrutiini

Kaiken kaikkiaan olen kokenut opiskelun täällä erittäin helpoksi verrattuna opiskeluun Suomessa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna suurin ero on ajankäyttö: täällä lähes jokaisella tunnilla pidetään pistareita, minkä takia läksyjä joutuu tekemään ja tenttikirjoja lukemaan koko kurssin ajan eikä vain viimeisenä viikkona ennen tenttiä. Pistareiden vaikeusaste ei kuitenkaan ole päätähuimaava. Myös opiskeltavien asioiden vaikeustaso muistuttaa huomattavasti mielestäni lukiota. Lukiosta muistuttaa myös läsnäolopakko, mikä on mielestäni ihan naurettavaa. Onneksi vaihtareille läsnäolopakollisuus ei ole niin tiukkaa kuin paikallisille.

ESU:n kampuksen päärakennus

Kaikista hauskinta on se, miten paljon amerikkalaiset opiskelijat tuntuu olevan vaikeuksissa opintojen kanssa. Tuntuu, että jenkkien on paljon vaikeampi saada hyviä numeroita, kun taas lähes kaikki vaihtarit ovat sitä mieltä, että opiskelu täällä tuntuu lähes lomalta ja A tippuu todistukseen vähällä vaivalla. Lieneekö syynä se, että vaihtarit ovat tottuneet kotimaassaan systemaattiseen opiskeluun, mikä taas tuottaa tuskaa paikallisille. Saakin siis nähdä, miten rankalta opiskelu tuntuu syksyllä Suomessa tämän "lomakauden" jälkeen.