Chicago - nimensä mukaan tuulinen kaupunki

Chicago oli näin toukokuun loppupuoliskolla mun kolmen päivän reissun aikana erittäin kylmä ja sateinen. Talvitakki piti kaivaa matkalaukun pohjalta ja sateenvarjo sai olla auki koko ajan.

Chicagon miljöö koostuu erittäin vanhoista rakennuksista

Chicagossa asuin (ensimmäistä kertaa) airbnb:n kautta vuokraamassa huoneessa, ja omalla kohdalla airbnb toimi paremmin kuin hyvin. Airbnb on sivusto, jonne ihmiset voivat laittaa lyhyeksi ajanjaksoksi kerrallaan oman asuntonsa/ylimääräiset huoneensa vuokralle. Päätin antaa airbnb:lle mahdollisuuden ja vuokrasin yhden huoneen Wicker Parkista, joka on suhteellisen lähellä downtownia. Hostellin sijaan sain nyt kuitenkin oman makuuhuoneen ja oman kylppärin käyttöön, minkä lisäksi sain käyttää Johnin eli hostini/asunnon omistajan keittiötä ja olkkaria. Airbnb oli mielestäni erittäin helppokäyttöinen sekä luotettava sivusto, joten voin suositella muillekin tämän sivuston käyttöä!

Farmer's market on pieni, mutta kodikas: löytyipäs tuolta myynnistä myös suomalaista leipäjuustoa!

Chicagon downtown kuhisee ihmisiä, mutta tunnelma ei ole läheskään yhtä ahdistava kuin New Yorkissa tai Losissa

Chicagon kulttuurikeskus

Kulttuurikeskuksessa järjestettiin puolen tunnin bileet keskellä päivää. DJ soitti teknoa ja lattialta löytyi kaikenikäisiä joraamassa.

Millenium Park

Deep fried pizza

Chicagon tunnetuimpia ruokia ovat deep-fried pizza, hot dogit sekä popcornit. Hot dogit jäivät kokeilematta, mutta poppareita ja deep-fried pizzaa ehdin maistaa. Giordano'sin pizza ei kuitenkaan (yli tunnin odottamisen jälkeen) täyttänyt ennalta asetettuja odotuksia, mutta ehkä pizzan ystäville tämä suosittu herkku antaisi enemmän. Garretin kuuluisat popparit sen sijaan maistuivat: näitä nimikkopoppareita saa niin sokerilla kuin juustolla kuorrutettuna sekä monilla muillakin mauilla kyllästettyinä. Saa sieltä niitä peruspoppareitakin.

Popparibaariin sai jonotella

Planetarium

Chicagon planetario oli mielenkiintoinen paikka, jonka oli tosin kävellyt läpi parissa tunnissa.

Chicagon downtown

360 Chicago, entinen Joh Hancock tower

Chicagosta löytyy kaksi näköalatornia: John Hancock tower eli nykyinen Chicago 360 tower sekä Willi's tower, jossa on upea lasinen skydeck. Molemmat ovat saman hintaisia, joten helppouden vuoksi päätin mennä Chicago 360 toweriin katsastamaan maisemia. Tower muistutti Näsinneulaa Tampereella, sillä jokaiseen ilmansuuntaan aukeaa avoin ikkuna, josta voi ihastella maisemia.

10$ lisämaksulla pääset makoilemaan lasin päälle

Viimeisen illan päätteeksi kävin tutustumassa Navy Pieriin, jonne paikalliset perheet menevät viettämään vapaapäiviä. Luulin Navy Pierin olevan enemmän huvipuistomainen maailmanpyörineen, mutta Navy Pier koostuikin lähinnä ruokapaikoista sekä pelihallista. Mitään ihmeellistä tekemistä sieltä ei siis löytynyt, mutta leppoisassa kevätillassa oli ihan mukava istuskella veden äärellä ja ihailla downtownin korkeita taloja.

Navy Pier

Kaiken kaikkiaan Chicago on mukava, joskin kylmä, kaupunki, jonka nähtävyydet on kaluttu läpi kahdessa päivässä. Chicagoon matkaaville suosittelenkin ottamaan paljon lämmintä vaatetta mukaan. Ihmiset ovat ehkä Chicagon paras puoli, sillä lähes kaikki, joiden kanssa tuli vaihdettua pari sanaa matkan aikana, olivat poikkeuksellisen ystävällisiä. Vaikka Chicago onkin miljoonakaupunki, ei turisteille löydy hirveästi tekemistä. Chicagossa ajan saakin parhaiten kulumaan kahvilassa/ravintolassa istuskeluun, puistoissa kävelyyn sekä vanhan arkkitehtuurin ihasteluun.

Saying goodbyes suck

Puolen vuoden tavarat pakattava 50:n kiloon - mission impossible?

Vaihdon kurjimpana puolena on lähteminen, niin ensin koti-Suomesta vaihtoon kuin sitten vaihdosta kotiin. Vaikka odotankin innolla kotiinpaluuta, hyvästienjättäminen on aina yhtä ikävää. Etenkin, kun vaihdon aikana on tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen, joita ei välttämättä enää ikinä tapaa.

Kaikista mahtavinta on ollut tutustua niin moneen ihmiseen monesta eri maasta. Eri kulttuurit ovat tulleet tutuksi sekä sanavarasto kasvanut niin sujuvan enkun kuin korean, kiinan ja arabin muodossa.

Jäähyväiset oli jätettävä näillekin ihanille treenikavereille

Andra soitti mun vikalla Zumba-tunnilla kaikki mun lempparibiisit :')

Kaikista paras oppitunti vaihdossa on ollut se, että oppii luottamaan itseensä ja siihen, että asiat kyllä järjestyy. Myös erilaisiin olosuhteisiin tottuu huomattavan nopeasti, eikä aluksi harmittavia seikkoja huomaa parin viikon jälkeen enää ollenkaan (kuten huoneenjakaminen ja käytävävessa).

Peten kanssa viimeisellä jäähyväis-HIIT-tunnilla

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Sanoin kaikille, jotka tulivat mua saattamaan mun kyydille, että nämä eivät ole jäähyväiset. Ikinä ei tiedä, ketä tulee vielä tapaamaan uudestaan. Ja vaikkei tapaisikaan, niin Facebookin kautta on helppo pitää yhteyttä. Lisäksi on ainakin kuvat sekä muistot muistuttamassa ihanista yhteisistä hetkistä.

Ihanien ystävien ansiosta vaihdosta jäi hyvä maku

Tämän takia yritänkin olla pillittämättä, vaan suuntaan katseen kohti uusia seikkailuja. Sillä nyt on vuorossa neljän päivän pikareissu Chicagoon!

Pukeutumisen aakkoset

Pukeutuminen on täällä sen verran erilaista verrattuna Suomeen (ja erityisesti kauppakorkealaisten pukeutumiseen), joten oli pakko tehdä tästä oma postaus.

Kuvaa erittäin hyvin normaalin jenkkiopiskelijan pukeutumista. Yhtä asiaa en ymmärrä: kaikilla on reput!!!

Pukeutuminen Emporiassa on erittäin vapaata. Täällä muotia on pistää ensimmäinen vaatekaapista löytyvä vaate päälle eikä sen enempää harkita asukokonaisuuksia. Tämän takia suomesta raahaamani trenssi, hameet sekä kauluspaidat ovat olleet koskemattomina henkarilla koko vaihdon ajan. Suurimmassa käytössä ovat taas olleet tennarit ja hupparit.

On ihan OK mennä pyjamassa kouluun

Suurin osa (niin tytöt kuin pojatkin) kulkee urheiluvaatteissa päivät pitkät. Yleensä t-paidoissa ja housuissa komeilee koulun logo. Myös lenkkarit on lähes joka jannulla jalassa, eikä ole mitenkään erikoista lähteä pyjamahousuissa luennolle. Flip flopit on täällä kova sana, sillä niillä kävellään kampuksella kesät talvet.

Tammikuun tyyli Emporiassa: hame, huppari, reppu ja flipflopit.

Jumala-fanipaita

Tuttavan talvimyssy

Vessaselfie (velfie?). Tämä mekko päällä kun menin luennolle kysyttiin pyörein silmin, että "Mihin sä oot menossa?"

Olen yrittänyt ottaa ilon irti pukeutumisen rentoudesta, vaikka aluksi se tuottikin hieman harmaita hiuksia kauppakorkean huoliteltuun pukeutumiseen tottuneelle. Maassa maan tavalla, eikö?

Pitihän sitä itsekin ostaa paita, jossa komeilee koulun logo. Muffinssi ja kahvi rekvisiittana näin viimeisien postauksien kunniaksi.

Pitääkö täällä opiskellakin?

Näin kuin viimeistä viikkoa viedään, voi sanoa, että kyllä täällä on pitänyt opiskellakin. Mid-termejä eli keskellä lukukautta pidettäviä välitenttejä varten joutui opiskelemaan suht paljonkin, mutta ensi viikon final examejä eli loppukokeita varten olen päässyt hieman helpommalla. Toisin on monilla mun kavereilla, jotka ovat paahtaneet koko kevään niska limassa koulujuttujen kimpussa.

Luokkahuoneet on ihan kamalia: paikkoja noin 20 ihmiselle. Ja noi pöydät, ugh...

Lähdin vaihtoon sillä periaatteella, että otan vain itseäni kiinnostavia aineita sekä suht helppoja kursseja, jotta tarvittaessa reissaaminen lukukauden aikana onnistuisi. Yhteensä noppia tai opintotunteja viikossa piti saada kasaan vähintään 12 ja enintään 15. Onneksi tämä oli suht helppoa, sillä suurinosa kursseista on kolmen nopan arvoisia.

Beach music hall. Osa koulurakennuksista, kuten tämä, on tunnelmallisen vanhanaikaisia.

Lukkarini on koostunut tänä keväänä aika mukavista kursseista:

Visual basic programming
International management
Public Speaking

näiden akateemisten kurssien lisäksi olen nautiskellut Jenkkien muusta opintotarjonnasta:

Pilates
Weight training
Tennis
Voice class

Nämä kurssit ovat vain yhden nopan arvoisia ja tuskin tulen saamaan siirretyksi niitä opintorekisteriini Suomessa (miksei Suomessa tarjota liikuntakursseja??). Mutta opintopisteiden kerääminen ei ollut näiden kurssien tavotteenakaan, vaan tarkoituksena oli lähinnä nauttia erilaisesta opintotarjonnasta.

Ehdoton lempparini kaikista kursseista on ollut Public speaking, jonka opettaja on vertaansa vailla. Tunnilla ollaan jouduttu pitämään 4 eri tyylistä puhetta (informatiivinen, suostutteleva, neutraali sekä visuaalisesti avustettu (kökkö suomennos, sori!)). Olen kokenut kurssin auttaneen mua erittäin paljon esiintymisjännityksen kanssa, sillä nyt on saanut mukavasti kokemusta puheiden pitämisestä vieraalla kielellä.

Pilatestunnin Final examiin piti suunnitella oma pilatesrutiini

Kaiken kaikkiaan olen kokenut opiskelun täällä erittäin helpoksi verrattuna opiskeluun Suomessa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna suurin ero on ajankäyttö: täällä lähes jokaisella tunnilla pidetään pistareita, minkä takia läksyjä joutuu tekemään ja tenttikirjoja lukemaan koko kurssin ajan eikä vain viimeisenä viikkona ennen tenttiä. Pistareiden vaikeusaste ei kuitenkaan ole päätähuimaava. Myös opiskeltavien asioiden vaikeustaso muistuttaa huomattavasti mielestäni lukiota. Lukiosta muistuttaa myös läsnäolopakko, mikä on mielestäni ihan naurettavaa. Onneksi vaihtareille läsnäolopakollisuus ei ole niin tiukkaa kuin paikallisille.

ESU:n kampuksen päärakennus

Kaikista hauskinta on se, miten paljon amerikkalaiset opiskelijat tuntuu olevan vaikeuksissa opintojen kanssa. Tuntuu, että jenkkien on paljon vaikeampi saada hyviä numeroita, kun taas lähes kaikki vaihtarit ovat sitä mieltä, että opiskelu täällä tuntuu lähes lomalta ja A tippuu todistukseen vähällä vaivalla. Lieneekö syynä se, että vaihtarit ovat tottuneet kotimaassaan systemaattiseen opiskeluun, mikä taas tuottaa tuskaa paikallisille. Saakin siis nähdä, miten rankalta opiskelu tuntuu syksyllä Suomessa tämän "lomakauden" jälkeen.

Huvipuistovierailua ja eläintarhailua

Viimeistä täyttä viikkoa viedään!

Lämpöä (ja tornadovaroituksia) tiedossa

Emporiaan on saatu kunnon kesä, jihuu! Viime viikonloppuna päästiin nauttimaan ulkoaktiviteeteista, kun ensin käytiin Kansas Cityssä ja seuraavana päivänä Oklahoma Cityssä. Kansas Cityssä suunnattiin päiväksi huvipuisto World's of funiin, joka kokonsa ja laitteidensa puolesta muistuttaa erittäin paljon Linnanmäkeä. Vaikka lämpöasteita oli yli kolmekymmentä oli ihmisiä paikalla suhteellisen vähän. Hyvä vain, niin ei tarvinnut kuluttaa aikaa jonottamiseen.

Paikallisessa Space shotissa (tai Rakettihan se on nykyään...)

Huvipuisto oli jaoteltu eri alueisiin eri maanosien mukaan. Finnish fling -niminen vempain löytyi Skandinaviasta.

Lämmintä ilmaa ja hyvää seuraa riitti!

Kahdeksan tunnin jälkeen jalat huusi hoosiannaa

Ehdottomasti hauskin "laite" huvipuistossa oli vapaapudotus RipCord, joka muistuttaa vähän benjihyppyä. Valjaissa noustaan noin 60 metriin ja vapaapudotuksen jälkeen leijaillaan ilmassa kuin jojo. Uskaltauduttiin korelaisen Kellyn kanssa testata tätä 25 dollarin lystiä, ja oli kyllä ihan mahtavaa!

Nyt lennetään!

Huvipuistolipun hinnalla pääsisi myös vesipuisto Ocean's of funiin, mutta se ei vielä ollut auki. Saatiin kuitenkin koko päivä hyvin kulutettua pelkällä huvipuistopuolellakin.

Seuraavana päivänä suunnattiin Oklahoma Cityyn. Oklahoma Cityssa, jonne oli noin neljän tunnin ajomatka, päästiin ajamaan kartingia sekä käymään Oklahoma City zoossa.

Thunder and lightning ajamassa kartingia

Oklahoma City Zoossa ei maanantaina ollut mikään kovin suuri ryysis

Zoon parasta antia oli lepakot, ne oli aika siistejä tyyppejä!

Emporiastakin löytyy eläintarha, joka ei kyllä kokonsa puolesta vedä vertoja Oklahoma Cityn zoolle, mutta jossa sai hyvin vietettyä lämpimän iltapäivän.

Prairie dogs, mun ehdottomia lempparieläimiä nykyisin!

Emporiassa sentään on eläintarha, vaikkei se mikään kovin suuri olekaan

Täällä keskellä ei-mitään tosiaan huomaa sen eron, että ihmiset saattaa hyvinkin ajaa päivän aikana monia satoja kilometrejä päästäkseen kaupungista toiseen. Suomessa ei millään jaksaisi ajaa Turku-Helsinki väliä useita kertoja päivässä, mutta täällä samanpituisen matkan ajaminen on ihan normaalia. Osaapahan ainakin arvostaa taas Suomen lyhyitä välimatkoja.

Viimeiset neljä päivää jäljellä ihanassa kesäisessä Emporiassa, minkä jälkeen suuntana on ensin Chicago ja sitten Lontoo!

Huoneenjakamisen ilot ja surut

Näin neljä kuukautta myöhemmin on hyvä listata dormiasumisen hyviä ja huonoja puolia.

Plussat:
+ Helppous: koulu on ikkunan alla ja ruokalaan kävelee minuutissa. Erityisesti talvella tämä oli luksusta.
+ Ihmiset: dormissa on helppo tutustua ihmisiin. Parhaimpiin kavereihin täällä olenkin tutustunut hampaita harjatessa käytävävessassa.
+ Yhteiset tilat. Loungeen voi aina mennä hengailemaan, ja sieltä löytyy lähes aina joku juttukaveri. Samoin nyt keväämmällä dormin pihan rantalentiskenttä on ollut ahkerassa käytössä.

Innokkaimmat rantalentispelaajat on kentällä puoleen yöhön asti

Pyykinpesun lomassa kelpaa pelata airhockeyta

Dormin parhautta: erilaiset iltamat loungessa. Tällä kertaa lauletaan karaokea.

+/- Meal plan: en osaa päättää, onko tämä plussa vai miinus. Aluksi tykkäsin käydä ruokalassa syömässä: ei tarvinnut itse kokata, tiskata tai päättää, mitä söisi. Neljä kuukautta samoja pöperöitä syötyä alan pikkuhiljaa jo kyllästyä ruokalan sapuskoihin ja kaipaamaan omatekemiä annoksia.

Foodporn! Yleensä ruokalassa tarjoillaan possua, jota en syö, joten salaattibuffa on monena päivänä kovassa käytössä.

Miinukset:
- No se huoneenjakaminen. Monet dormissa asuvat kuitenkin juuri tykkäävät siitä, etenkin, jos kämppiksen kanssa on tosi hyvä kaveri. Itse omaa rauhaa rakastavana ja yksinasumiseen tottuneena olen välillä kironnut jaetun huoneen rauhattomuutta.
- Käytäväkeittiö/käytäväsuihku: omia ruokia on tosi vaikea kokkailla, sillä käytäväkeittiön tarvikkeet ovat kivikaudelta. Käytäväsuihku on menetellyt, kun en ole joutunut useinkaan jonottamaan suihkuun. Ihmeen hyvin 20 tyttöä on onnistunut sovittamaan aikataulunsa niin, ettei usein tarvitse jonotella.

Ahh, voin vaan kuvitella, miten luksukselta oma kylppäri tuntuu, kun palaan kotiin!

Kuva tammikuulta, eka ilta dormissa. Olin shokissa, nyt onneksi huone on jo viihtyisämpi.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt dormissa ihan hyvin. Suosittelenkin dormia kaikille uusille vaihtareille, sillä dormiasuminen on helppoa ja kätevää sekä dormissa tutustuu todella hyvin paikallisiin. Moni suomalainen off-campuksella asuva opiskelija koki uusiin ihmisiin - ja eritoten Amerikkalaisiin - tutustumisen hankalaksi, sillä luennoilla saati luentojen välissä ei ole paljoa aikaa tehdä tuttavuutta.

Yksi lukukausi jaetussa huoneessa on kuitenkin mulle ihan tarpeeksi. Jos jäisin pidemmäksi aikaa, muuttaisin ehdottomasti pois kampukselta.

Off-campus vaihtoehdoista The Villas at Emporia on erittäin hyvä valinta. Mun pitikin alunperin muuttaa Villasiin, mutta sitten epäselvien sähköpostiviestien jälkeen päädyin kuitenkin dormiin. Eikä sinänsä harmita, että valitsin dormin. Jos kuitenkin jäisin Emporiaan vielä toiseksi lukukaudeksi, muuttaisin ehdottomasti Villasiin.

Vanessan luona kylässä Villasissa

Makuuhuone Villasissa ei ole suuren suuri, mutta ihan passeli opiskelijalle

Villas'n neljän hengen asunnon olohuone

Villas at Emporia

Villas'lla on myös oma uima-allas, poreallas sekä kuntosali... ei paha!

Villasin lisäksi toinen halpa off-campus -vaihtoehto on University appartments, joka on kyllä erittäin räjähtänyt verrattuna Villasiin, en siis itse suosittelisi tätä tuleville vaihtareille. Emporiasta voi myös vuokrata itse yksityiseltä asunnon, mutta jos haluaa päästä helpolla, suosittelen Villasia tai dormia.

Toivottavasti tästä oli apua asunnonvalinnassa tuleville ESU:n opiskelijoille!