Neonvärijuoksemista, nyrkkeilyä ja laskuvarjohyppäämistä

Tällä viikolla on saatu kevät Emporiaan. Lämpötilat on huidelleet kahdenkymmenen paremmalla puolella ja aurinko on porottanut todella kuumasti. Sen kunniaksi on tapahtunut kaikenmoista kivaa.

Dormikin näyttää heti paljon kivemmalta, kun on vihreää ympärillä

Keskiviikkoiltana juostiin viiden kilometrin mittainen hyväntekeväisyysjuoksu Glow run, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Osallistumismaksu 5 dollaria lahjoitettiin lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. Meitä innokkaita pinkojia oli paikalla noin viitisenkymmentä, joista lähes jokaisella oli päällään jotain kirkasta tai neon-väristä.

Valmiina juoksuun! Tämä hauska kaveri totesi ennen kisaa: "I am the only yellow man here."

Bellan kanssa selvittiin maaliin ja saatiin palkinnoksi vielä hienot lasitkin

Lauantaina lähdin parin nyrkkeilystä innostuneen kaverin mukana katsomaan MMA:ta eli Mixed Martial Artsia, nyrkkeilyä toisin sanoen. Illan aikana tapeltiin kolmetoista kertaa, ja ensimmäisen ottelun jälkeen mietin, että mitä ihmettä mä siellä teen. Ei kyllä ollut toisten mätkimisen kattominen yhtään mun juttu: mietin koko ajan, että mikä järki on urheilussa, jossa pyritään vaan vakavasti satuttamaan toista. Mutta tulipahan nyt tuokin koettua. Kaikista kummallisinta oli nähdä vanhempia katselemassa otteluita lastensa kanssa. Voihan sen perhelauantain viettää niinkin.

Mäiskiminen käynnissä - kehä sensuroi veriset nenät

Viikonlopun kruunasi adrenaliiniryöpytys: vuokrattiin auto parin muun vaihtarikaverin kanssa ja suunnattiin Kansas Cityyn hyppäämään tandemlaskuvarjohyppy.

Saatiin alle jäätävän kokoinen lava-auto: todellinen Kansasilainen meiniki!

Tandemlaskuvarjohypyssä et siis itse joudu hyppäämään (thank God!) vaan sinut on tiukasti köytetty ammattihyppääjään, joka hoitaa hypyn teknisen suorituksen. Hieman pelättiin alkuviikosta, että tullaankohan hyppäämään sunnuntaina sateen takia, mutta tänään kun kurvattiin Falcon Skydivingin pihaan, oli sää mitä parhain (taas tuli nähtyä tämä Kansasin tunnettu alati vaihteleva sää). Monenmoisten lappujen ja vastuuvapautuspapereiden täyttämisen jälkeen saatiinkin valjaat päälle ja viimeiset ohjeet hypystä selviytymiseen, jonka jälkeen päräytettiin koneella ilmaan.

Minä ja hyppykaverini Chuck, joka oli kyllä hupaisa tyyppi!

Se o menoo ny!

Hyppy tapahtui noin 3,3 kilometrin korkeudesta. Vapaapudotusta kestää noin 30 sekunttia, jonka jälkeen alas leijaillaan kymmenisen minuuttia. Ihan liian nopeasti meni tuo aika, olisi siellä ilmassa voinut olla kauemminkin!

Onyu ja minä leijailemassa maankamaralle

Falconilla oli todella asiantuntevaa porukkaa, joka selvästi panosti turvallisuuteen. Ammattihyppääjät olivat hauskoja kavereita, joihin uskalsi sitten luottaa niin paljon, että lähti hyppäämään heidän kanssaan. Koneessa kun oltiin matkalla yläilmoihin, Onyu risti kätensä ja alkoi rukoilla, jolloin hänen kanssaan hyppäävä mies totesi vain, että: "Hyvä, että rukoilet, sitä me tarvitaan. Liitä mutkin sun rukouksiin!"

Kaikki neljä päästiin kuitenkin turvallisesti takaisin maanpinnalle. Ja kaikki neljä totesi hypyn jälkeen yhteen ääneen, että tämä tehdään vielä uudestaan, sen verran siistiä oli!

Onyu, Zuu, Samuli ja minä adrenaliinihuumassa hypyn jäljiltä

Hypystä selviytymisen jälkeen suunnattiin rättiväsyneinä testaamaan Kansas Cityn yhtä parhainta barbecue-ravintolaa, Jack Stack Barbecue's, jota voinkin lämpimästi suositella barbecuen ystäville!

Kolmisen viikkoa on vielä vaihtoa jäljellä. Näin loppua kohden voi jo todeta ajan menneen älyttömän nopeasti. Saa nähdä, mitä kivaa ajanvietettä täältä vielä löytää ennen kotimatkaa.