ESU

ESU

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Ruokaa ja pepsodent-hymyä

Emporia on kyllä niin pieni paikka. Etenkin Losin jälkeen tämä tuntuu vielä erityisen pieneltä ja tekemisenpuutteiselta. Autottomia ihmisiä täällä ei ole kyllä paljoa ajateltu, sillä kaikki hauska tekeminen on sijoitettu vähintään puolen tunnin ajomatkan päähän. Senpä takia päivät on täällä lähinnä kuluneet treenatessa, luennoilla käydessä ja dormilla hengatessa. Spring breakin takia suurin osa koulukavereista on paahtanut koulukirjojen äärellä kuluneen viikon, minkä takia mitään ihmeellistä ei ole päässyt tapahtumaan.

Minä ja ihana korealainen vaihtarikaveri Soojin Bruff's Steak Housessa

Viikonlopun kohokohta oli, kun Genesis-kuntosalin Zumba-ohjaaja Andra järjesti zumbaajille illanvieton Bruff's Steak Housessa. Zumba-tunneilla näkeekin joka viikko samoja tuttuja naamoja, mutta oli hauska lopulta päästä tutustumaan muihin zumbailijoihin myös salin ulkopuolella.

Zumbailijat pihvillä. Monenmoista erilaista lanteenkeikuttajaa, mutta kaikkia yhdistää rakkaus (Andran) zumbatunteihin

Täällä siis arki rullailee mukavasti eteenpäin. Yksi valituksen sananen on kyllä pakko päästää ilmoille: nimittäin pikkuhiljaa Emporian sää alkaa kyrsimään. Sunnuntaina, kun oltiin palattu juuri Californian auringosta, täällä satoi lunta! No, onneksi seuraavana päivänä lämpötila oli kuitenkin jo +20, joten päästiin lumesta suht nopeasti eroon. Nyt täällä on ollut joka päivä jotain 10 ja 20 asteen välillä. Aamulla lämpötila saattaa olla lähellä nollaa ja iltapäivällä taas ulkona pystyy kulkemaan t-paidassa. Koittaisi jo päättää, onko ulkona kylmä vai lämmin! Lämpimän ilman huonona puulena on erittäin kova tuuli: tiistaina oli ensimmäistä kertaa tornadovaroitukset päällä, koska tuuli oli niin voimakas. Saa nähdä, saako tämän vaihdon aikana kokea sekä maanjäristyksen että tornadon!

Aikuisten tarroja
Yksi asia, jota aion ladata matkalaukun täyteen palatessa Suomeen, on hammasvalkaisutarrat. Näitä saa esimerkiksi Walmartista parillakympillä. Yhdessä paketissa on noin kymmenisen liuskaa ja yhdessä liuskassa on tarrat sekä ala- että ylärivistölle. Pysyvän lopputuloksen saamiseksi tarroja pitäisi pitää suussa 30 minuuttia kerrallaan viitenä peräkkäisenä päivänä. Jo parin kerran käytön jälkeen on huomannut selvän eron! Hampaista on tulleet nätin valkoiset. Ei siis ihme, että kaikilla jenkeillä on pepsodent-hymyt, kun hampaat saa valkoisiksi näin halvalla ja vähällä vaivalla.

Käyttöohje ei ole vaikeimmaista päästä

Smile!

Terkkuja!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Spring break Enkelten kaupungissa

Nyt on selviydytty Spring breakistä eli meidän hiihtolomaa vastaavasta viikosta, joka vietettiin tyttöporukalla Los Angelesissa, Californiassa. Viikko Calissa meni nopeasti, mutta ei ilman ongelmia. Pari kuukautta sitten, kun varattiin tätä matkaa, ei voitu kuvitellakaan, miten monta mutkaa matkaan mahtuisi.

Surprise!
Meidän matka alkoi lupaavasti: odotettiin lauantaina koko päivä Kansas Cityssä lentokoneen lähtöä, ja kun lopulta mennään lentokentälle turvatarkastukseen, oli meidän lento Dallasiin, jossa piti vaihtaa Losin koneeseen, peruttu. Minkäännäköistä hyvitystä American Airlines ei tarjonnut, ja seuraavat vapaat paikat Losiin menevästä koneesta löytyi seuraavalta maanantailta. Siinä vaihtoehtoja punnitessa kysäistiin, että lähtisikö seuraavaksi lähimmältä lentokentältä lentoja Losiin aikaisemmin. Saatiin onneksi paikat sunnuntain lennolle St. Louisesta Missourin lentokentältä lähtevään koneeseen. Ei siinä sitten muuta kuin autoa vuokraamaan ja ajamaan St. Louisiin.

Tienvarsimotelli oli aika pelottava näky keskellä yötä

Neljän tunnin ajomatkasta Kansas Citystä St Louisiin ajettiin illan aikana tunti, minkä jälkeen pysähdyttiin nukkumaan kauhuelokuvista tuttuun tienvarsimotelliin. Moottorisahamurhaajia ei kuitenkaan yöllä näkynyt, joten selvittiin yön yli ja aamulla päästiin jatkamaan matkaa.

Ajosää ei ollut mikään maailman paras. Etenkin, kun Jenkit ei tunne käsitettä "talvirenkaat".

St. Louis, Missouri
St. Louisissa ehdittiin käydä syömässä ja katsomassa paikallinen nähtävyys the Arch, joka on suomalaissyntyisen arkkitehti Eero Saarisen suunnittelema muistomerkki. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1803 tehdyn Louisianan territorion maakaupan muistoksi, joka kerralla kasvatti Yhdysvaltojen maa-alueen kaksinkertaiseksi. Rakennelman huipulla on näköalatasanne, josta voi kirkkaalla säällä nähdä noin 50 kilometrin päähän. (Wikipedia) Tällä kertaa ei itse kuitenkaan ajanpuutteen takia päästy ihailemaan näköalaa korkeuksista, vaan tyydyttiin rakennelman tuijotteluun maastakäsin.

The Arch
Lopulta päästiin koneeseen, ja vaikka lento oli myöhässä, saavuttiin loppuillasta Losiin. Olimme vuokranneet auton etukäteen, jonka noutaminen sujui onneksi ilman sen suurempia ongelmia. Ajomatka hotellille kesti reilun puoli tuntia. Hotellilla meitä odotti seuraava yllätys: kahden sängyn sijaan olimme saaneet huoneen, jossa oli vain yksi sänky (neljälle ihmiselle siis). Ei muuta kuin takaisin respaan valittamaan asiasta. Onneksi saimme vaihdettua huoneen isompaan. Hotellin työntekijä sanoi vaan, että "hyvä, että tulitte tänään, sille eilen meillä ei olisi ollut antaa teille isompaa huonetta." Jotain hyvää siis siinä, että menolentomme oli peruttu.

Santa Monica Beach
Ensimmäisenä aamuna saimme kokea unohtumattoman herätyksen, kun huone alkoi täristä 6:25.  Hetken kesti tajuta, että missä on ja miksi huone tärisee. Alkuhämmästyksen jälkeen tajusimme huoneen heilumisen maanjäristykseksi. Seuraavan päivän uutisten mukaan maanjäristyksen voima oli 4,4. Pakko sanoa, että oli siisti kokemus!

Viikko meni sitten mukavasti rannalla makoillessa, shoppaillessa ja ajellessa ympäriinsä Losin nähtävyyksiin tutustuen. Hollywood, Beverly Hills sekä Venice Beach eivät kuitenkaan tehneet meidän porukkaan sen suurempaa vaikutusta. Lämmin ilma oli toki mukava Emporian kylmien säiden jälkeen, mutta muuten Losi tuntui suomalaistytölle ehkä hitusen liian laajalle levittäytyneeltä: joka paikkaan joutui ajamaan autolla, eikä lomaa ole kovin kiva viettää ruuhkassa istuessa. Ja autoa Losissa ehdottomasti tarvitsee, ilman sitä ei kyllä pääse liikkumaan minnekään.

Citadel Outlet Mall - aivan ihana ulko-ostoskeskus, josta löytyy paljon laadukkaita merkkejä halvoilla hinnoilla

Yhtenä iltana lähdettiin Hollywoodiin klubille, joka oli kyllä aivan floppi. Ihmiset vain seisoi tanssilattialla ja joka puolella haisi ruoho. Tämän kokemuksen jälkeen osaa taas arvostaa suomalaisia baareja ihan uudella tavalla!

Venice Beach - järkyttävän rähjäinen ranta

Kyllä kelpaa bodailla rannalla

Viikon aikana käytiin kahdella Losilaisella rannalla. Ensimmäinen päivä vietettiin Santa Monica Beachillä, mikä oli suhteellisen mukava paikka. Rannan lisäksi Santa Monican kävelykatu oli oikein viihtyisä, joten siellä käymistä voin suositella. Kolmas päivä otettiin aurinkoa Venice Beachillä, joka on ehkä kaikista näkemistäni rannoista kamalin: kävelykadut olivat rähjäisiä, ihan kuin 80-luvun elokuvista. Ruoho haisi joka puolella ja ruohonpolttelijoita näki joka kulmassa. Rannalla jouduttiin todistamaan myös erittäin epämieluisa tapahtuma, kun meidän vieressä aurinkoa ottanut mies piikitti itseään varpaan väliin. Kun huomattiin tämä, vaihdettiin hyvin nopeasti paikkaa.

Koko ranta haisi ihan ruoholta

Epätoivoisia rikastumisyrityksiä


Onhan tuo nätti kyltti!
... mutta hyvin kaukana
Losiin matkaavilla suosittelen ehdottomasti käymään Farmer's marketilla: ruokakojuja sekä kauppoja löytyi kymmeniä, ja ulkoalue oli erittäin nätti ja viihtyisä.
Elokuvastudio. Tällä kertaa ei bongattu julkimoita, vaikka kovasti yritettiin tähyillä kuuluisia naamoja

Viimeisenä päivänä suunnattiin Losiin kyllästyneinä reilun parin tunnin ajomatkan päässä olevaan San Diegoon, joka vaikutti astetta mukavammalta paikalta. Suosittelenkin Californiaan suuntaaville ehdottomasti San Diegoon tutustumista, sillä paikka on kuin pieni paratiisi valkoisilla hiekkarannoille, vihreillä nurmilla ja palmuilla höystettynä.

Matkalla San Diegoon: tuli kallis reissu. Ensimmäinen kerta, kun jouduin poliisiauton pysäyttämäksi (poliisiauto takana). Älkää ajako ylinopeutta Jenkkilässä, tulee kalliiksi!
San Diegon rantakatu oli huomattavasti viihtyisämpi ja siistimpi Losin rantoihin verrattuna

Oma pieni Fordimme toimi mukavana menopelinä matkan ajan. Automaattiautoon ehti tosin viikon aikana jo kyllästyä.
Viimeisiä kauhunhenkiä koettiin paluumatkalla Losin lentokentällä, kun boardingissa meidän porukalle ei ollut paikkoja koneessa, koska kone oli ylibookattu. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman naurattaa: miten voi olla, että menolento on peruttu ja takaisintulomatkalla koneesta ei löydy meille paikkoja? Ja miten amerikkalaisilla lentoyhtiöillä on varaa myydä liikaa paikkoja koneeseen ja sitten jättää ihmisiä rannalle ruikuttamaan? Onneksi jotkut ihanat ihmiset suostuivat luovuttamaan paikkansa meille ja jäämään Losiin, ja me päästiin kotimatkalle.

Posing and driving - maybe not a good combination
San Diegon upea ranta
Mitä jäi käteen Losista?

Hollywood: tähdet maassa. Ihan kivannäköinen, mutta samanlainen katu se on siinä missä muutkin.
Beverly Hills: paljon nättejä taloja, jotka usein on kuitenkin piilotettu puskien taakse turistien silmiltä.
Farmer's market: paljon hyvää ruokaa sekä kauppoja. Suosittelen käymistä!
Citadel Outlet Mall: lähin suurin outlet ostoskeskus. Hyviä merkkejä ja hyvät alennukset.
Venice Beach: jos voit valita, mene mihin tahansa muulle rannalle.
San Diego: upea ranta sekä viihtyisä Vanha Kaupunki. Suosittelen piipahtamaan täällä!
Santa Monica: mukava ja viihtyisä ranta sekä kävelykatu, joskin niin lyhyt, että sen on kävellyt puolessa tunnissa päästä päähän.

Allekirjoittaneeseen Losi ei tehnyt niin suurta vaikutusta, että olisi kova hinku päästä takaisin kaupunkiin. New York siis on ja pysyy meikäläisen ykkössijalla Jenkkikaupungeista.

Dorine, Anette, minä ja Viivi Venice Beachillä

Vaikka lomailu rentouttaa, on se myös aina omalta osaltaan stressaavaa. Olikin mielettömän kiva palata takaisin Emporiaan, vaikka seuraavat viikot onkin täynnä opiskelua. Ja eiköhän täälläkin jotain kivaa ajanvietettä keksi!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Lankussa

Kuntokeskus Genesis, joka sijaitsee noin kahdeksan minuutin kävelymatkan päässä kampukselta, on mun ihan lempparipaikka Emporiassa. Genesiksellä tuleekin ravattua lähes päivittäin. Salin lisäksi jumppatarjontaa löytyy Zumban, lihaskuntotuntien ja Yogan muodossa. Omiksi lemppareiksi on muodostunut Zumba, HIIT ja Core -tunnit. Suomessa en normaalisti ikinä Zumbaa, mutta täällä Zumban ohjaaja Andra on ihan omaa luokkaansa: aina niin iloisella tuulella, että pakosti hyvä mieli tarttuu. Andra sanookin aina, että jos ihmiset uhraavat tunnin päivästään tullakseen hänen Zumbaansa, hän haluaa antaa heille vain parasta. Zumban lisäksi 30 minuutin core- eli keskivartalolihaksiin keskittyvä ohjattu tunti sekä 60 minuutin HIIT eli High Intensity Interval Training -tunti ovat päässeet vakkaritunneiksi treeniohjelmaani. HIIT-tunnilla mennään eikä meinata, sillä 60 minuuttia on täynnä sellaista rääkkäistä, että tunnin jälkeen hiestä voisi muodostaa valtameren.

Viime maanantaina HIIT-tunnin jälkeen järjestettiin kuukausittainen lankkukisa. Kaikki halukkaat saivat jäädä kokeilemaan omaa keskivartalolihasten kestävyyttään ja katsoa, kuka kestää pisimpään. Voittajalle oli luvassa Genesiksen t-paita sekä oma valitsema smoothie proteiinipirtelöbaarista. Viime kuussa otin osaa samaiseen kisaan ja tulin silloin toiseksi. Silloin harmitti niin pirusti, että pakkohan se oli kokeilla, josko rahkeet riittäisi voittoon tällä kertaa.


Loppujen lopuksi meitä oli kuudentoista minuutin jälkee lankussa enää kaksi. Kun 19 minuuttia tuli täyteen, toinen tyttö onneksi tippui, ja musta tuli onnellinen voittaja.

Me and HIIT and Core -instructor Pete
Hyvien salitilojen sekä ryhmäliikuntatuntien lisäksi Genesiksen yhtenä parhaana puolena on ihmiset - kaikki ovat niin ystävällisiä! Sain taas kokea tämän ystävällisyyden, kun eräs treenituttava lähti ennen viime Zumba-tuntia kuskaamaan mua takaisin dormille hakemaan unohtuneita jumppahousuja. Lähes kaikki tulevat juttelemaan salille, ja esimerkiksi naisten pukkarissa olen päässyt monta kertaa kuulemaan paikallisten elämäkertoja. Lisäksi ihmiset tuntuu olevan lähes poikkeuksetta aina hyvällä tuulella, mikä piristää itseäkin kivasti.

Kyynerpäät verillä mentiin voittoon: mutta maistuipa voittosmoothie nannalta sen jälkeen!

Muistakaahan venytellä treenin jälkeen!

Tällä viikolla on ollut Mid-termsit eli "tenttiviikko" ennen Spring Breakiä. Omat välitentit olivat onneksi suht lyhyitä ja ne järjestettiin luennon aikana. Muut luennot pidettiin normaalisti, joten  meininki on täällä vähän samanlaista, mitä meillä on Suomessa yläasteella. Muutenkin tentit tuntuivat älyttömän helpoilta verrattuna yliopistotentteihin Suomessa, mitä nyt englannin kielen kanssa välillä joutui taistelemaan. Nyt, kun tentit sai alta pois, voi keskittyä Spring Breakiin ja tulevaan viikkoon Losissa! Seuraava postaus tuleekin sitten, kun palataan Enkelten kaupungista.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Healthy hornet celebrates Fake Patty's

ESU:n opiskelijat sekä henkilökunta saivat osallistua tammikuusta maaliskuuhun kestävään Healthy Hornet Challengeen. Haasteeseen osallistujan tuli kuuden viikon ajan pitää kirjaa omista treeneistä, syömisistä sekä elämäntavoista ja näin kerätä pisteitä. Haasteen tarkoituksena oli motivoida ihmisiä liikkumaan enemmän ja elämään terveellisemmin. Innokkaana liikkujana palkinnonkuvat silmissä kiiluen lähdin tottakai haasteeseen mukaan. Perjantaina järjestetyssä palkintojenjaossa voitinkin sitten pari palkintoa hyvien pisteiden takia. Koko haasteidea oli mielestäni ihan mahtava, sillä kuulemani mukaan jotkut osallistujat onnistuivat tekemään kuuden viikon aikana jopa ihan kunnollisen remontin elämäntapoihinsa.

Tämän takia kannatti liikkua!
Viikonloppu sujui muuten aika rattoisasti. Perjantaina päätettiin testata käytäväkeittiö ja kokkailla jotain nannaa. Käytäväkeittiössä kokkaaminen onnistui suht hyvin - pannut ja lastat keittiöstä löytyi valmiina, ainekset piti vain hommata itse. Pöytään päätyi curry-pähkinä-kanaa, red lobsterin biscuiteja (oi taivas, kun ne on hyviä!) sekä amerikkalaiseen tapaan tehtyä makaronia eli macaroni and cheese. Jälkkäriksi olisi ollut vielä korvapuusteja, mutta pääruuan jälkeen vatsat olivat niin täynnä, että pullat joutuvat odottamaan toiseen päivään.








Lauantaina lähdettiin parin kaverin kanssa Manhattanille, yhteen Kansasin osavaltion suurimmista kaupungeista, juhlimaan St. Patrick's dayta eli Fake Patty'sia. Fake Patty's on täällä iso, koko viikonlopun kestävä juhla. Irlantilainen  humalajuhla olikin aika mieletön, sillä porukkaa oli Manhattanin baarikadulla kuin pipoa ja läheisistä taloista löytyi kotibileet lähes jokaisesta. Kaikilla oli vihreää päällä, ja kadutkin oltiin koristeltu teeman mukaisesti.

Manhattanin downtown
Hauskinta juhlaviikonlopussa oli tietysti ihmiset: aina, kun esittäydyin uusille ihmisille suomalaisena, oli ensimmäinen reaktio "That is so cool! Say something in Finnish!". Vaikkeivat he tietäneetkään, missä Suomi on, kovasti ne tykkäsivät kuunnella pälätystä suomeksi.

Vingsejä odottelemassa Buffalo Wild Wings -ravintolassa Manhattanilla
Ilta meni kuitenkin reisille, sillä meidän porukan tarkoituksena oli alun perin mennä baariin, mikä ei lopulta onnistunutkaan ihan niin helposti. Yksi tyttö meidän porukassa oli nimittäin 19-vuotias ja kaikissa baareissa ikäraja oltiin nostettu viikonlopun takia 21-vuoteen, minkä takia ei päästy oikeastaan minnekään sisälle. Koska kännykät eivät toimineet ihmismassan takia, ei meillä ollut kyytiä takaisin Emporiaan, ei yösijaa eikä baarien ikärajan takia oikein mitään tekemistäkään. Tässä kohtaa astui amerikkalainen ystävällisyys peliin: sain kaksi kaveria hakemaan meidät yöllä takaisin Emporiaan. Pojat ajoivat siis 3 tuntia keskellä yötä vain hakeakseen meidät Manhattanilta. Täytyy sanoa, että amerikkalaiset ystävät ovat kyllä mahtavia.

Funnel cake, eli käytännössä friteerattua taikinaa ja tomusokeria, maistui yöllä taivaalliselta!
Sunnuntaina onneksi sain ihanan lähetyksen: nimittäin naistenpäiväkukat poikaystävältä. :) Kukat piristääkin mukavasti muuten aika tyhjää dormihuonetta.


Ihanaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Satoi tai paistoi

Vaikka Suomessa on jo vähän ehtinyt tottua siihen, etteivät sääennusteet pidä paikkaansa, niin Kansasissa mennään ihan uusiin sfääreihin. Sää saattaa nimittäin muuttua päivän aikana useitakin kertoja, mikä saatiin kokea tällä viikolla useaan otteeseen. Aamulla on saattanut olla pakkasta, päivällä paistaa aurinko ja +17 astetta ja illalla sitten sataa jäisiä rakeita.

Lumi sulanut nätisti

Mutta ihanaa, että tännekin on viimein tullut kevät! Toivottavasti päästiin lumesta ja kylmästä viimein eroon. Koko viikko ollaan pyöritty päivisin yli kymmenen asteen lämpötiloissa, ja aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta. On aivan ihanaa, kun paikalliset on kuoriutuneet koloistaan, ja ihmisiä liikkuu enemmän ulkona. Lenkilläkin saattaa joku jopa tulla vastaan!

Viime tiistaina Public Speaking -kurssin luento oli peruttu, joten suuntasimme auringonpaisteisena iltapäivänä Orange Leafiin frozen yogurteille. Tämä paikka oli kuten taivas: kymmeniä eri makua, ja päälle sai lappoa mielin määrin suklaata, hedelmiä ja kastiketta. Nams!

Suomeenkin tällaiset jogurttibaarit!
Annoskokovaihtoehtoja on vaan yksi: megasuuri. Vaikea olla ottamatta liikaa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ruokafestivaalien satoa

Viime viikko oli aika ruokapainotteinen. Ensin torstaina RA:mme eli Resident Assistenttimme järjesti dormin kerroksellemme kokkailuiltaman. Illan tarkoituksena oli, että jokainen kerroksen asukki pääsee tekemään jotain oman kotimaansa herkkua. Buffetpöydän tyyliin jokainen saa sitten maistella maailmalla olevia erilasia makuja. Meidän ei itse tarvinnut maksaa aineksista mitään, kunhan ilmestyttiin paikalle leipomaan ja syömään.

Dormin käytäväkeittiössä oli parhaimmillaan kymmenisen ihmistä kokkaamassa
Itse päädyin valmistamaan mustikkapiirakkaa vaniljavaahdolla. Ensimmäinen ongelma tämän kanssa ilmeni, kun paikalliset eivät ymmärtäneet, mitä on vaniljavaahto. Toinen ongelma tuli piirakan täytteen kanssa, sillä rahkasta nämä eivät ole ikinä kuulleetkaan. Mustikkapiirakasta tulikin sitten vähän köyhempi versio: pelkkää taikinaa ja mustikoita. Onneksi sokeri-rasva-jauho-mustikka-seos maistuu aina hyvältä, joten kovasti sateli kehuja epäonnistumisesta huolimatta.

Oma mustikkapiirakka oli soveltamisesta huolimatta suhteellisen hyvää
Illan ehdoton suosikkini oli korealaisten tekemä kesäjuoma, johon tuli maitoa, spriteä, hedelmiä ja marjoja kuten viinirypäleitä, ananasta ja mansikoita sekä sokeria ja jäitä. Tämä juoma varmasti maistuu myös Suomessa kesähelteillä.

Herkullisia reseptejä eri puolelta maapalloa
Perjantaina sain sitten kokkailla lisää, sillä tarkoituksena oli kokata karjalanpiirakoita ja mustikkapiirakkaa lauantain International Food Festivalille. Kaupassa joutui taas käyttämään mielikuvitusta, kun rahkalle, ruisjauhoille ja puuroriisille etsittiin korvaajaa. Onneksi kaikille aineksille löytyi soveltamalla substituutti: rahkan korvikkeeksi sekoitettiin kermaviiliä, sokeria ja kreikkalaista jugurttia, ruisjauhot korvattiin täysjyvillä ja puuro valmistettiin normaalista riisistä.

Suomalaiset leivokset uuniin menossa
International Food Festival oli tosi kiva, koko lauantaipäivän kestävä tapahtuma, jossa eri maasta tulevat vaihtarit saivat kokkailla omia herkkujaan. Hinnan sai asettaa herkuille itse, mutta useimmilla maistiaispalat maksoivat 0,25 dollarista pariin dollariin. Myimme karjalanpiirakoita dollarilla ja mustikkapiirakaa puolellatoista. Molemmat myytiin tunnissa loppuun, ja mustikkapiirakkaa tultiin vielä kyselemään sen loputtuakin! Ilmeisesti rahkapiirakka on täällä sen verran harvinainen, että se oli saanut useammalta ihmiseltä kehuja.

Suomalainen ruoka sai hyvää mainetta festivaaleilla
Festivaalilla nähtiin myös esityksiä muun muassa korealaisen tanssin, taekwondon ja arabialaisen kansantanssin muodossa. Ihan mieletön kulttuuririkas tapahtuma!

Etelä-Korealaisten tanssishow

Arabialaiset joraamassa