Nyt on selviydytty Spring breakistä eli meidän hiihtolomaa vastaavasta viikosta, joka vietettiin tyttöporukalla Los Angelesissa, Californiassa. Viikko Calissa meni nopeasti, mutta ei ilman ongelmia. Pari kuukautta sitten, kun varattiin tätä matkaa, ei voitu kuvitellakaan, miten monta mutkaa matkaan mahtuisi.
|
Surprise! |
Meidän matka alkoi lupaavasti: odotettiin lauantaina koko päivä Kansas Cityssä
lentokoneen lähtöä, ja kun lopulta mennään lentokentälle
turvatarkastukseen, oli meidän lento Dallasiin, jossa piti vaihtaa Losin koneeseen, peruttu. Minkäännäköistä hyvitystä
American Airlines ei tarjonnut, ja seuraavat vapaat paikat Losiin
menevästä koneesta löytyi seuraavalta maanantailta. Siinä vaihtoehtoja punnitessa kysäistiin, että lähtisikö seuraavaksi lähimmältä lentokentältä lentoja Losiin aikaisemmin. Saatiin onneksi paikat sunnuntain lennolle St. Louisesta
Missourin lentokentältä lähtevään koneeseen. Ei siinä sitten muuta kuin
autoa vuokraamaan ja ajamaan St. Louisiin.
|
Tienvarsimotelli oli aika pelottava näky keskellä yötä |
Neljän tunnin ajomatkasta Kansas Citystä St Louisiin ajettiin illan aikana
tunti, minkä jälkeen pysähdyttiin nukkumaan kauhuelokuvista tuttuun
tienvarsimotelliin. Moottorisahamurhaajia ei kuitenkaan yöllä näkynyt,
joten selvittiin yön yli ja aamulla päästiin jatkamaan matkaa.
|
Ajosää ei ollut mikään maailman paras. Etenkin, kun Jenkit ei tunne käsitettä "talvirenkaat". |
|
St. Louis, Missouri |
St. Louisissa ehdittiin käydä syömässä ja katsomassa paikallinen nähtävyys the Arch, joka on
suomalaissyntyisen arkkitehti Eero Saarisen suunnittelema muistomerkki. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1803 tehdyn Louisianan territorion maakaupan muistoksi, joka kerralla kasvatti Yhdysvaltojen maa-alueen kaksinkertaiseksi. Rakennelman huipulla on näköalatasanne, josta voi kirkkaalla säällä nähdä noin 50 kilometrin päähän. (Wikipedia) Tällä kertaa ei itse kuitenkaan ajanpuutteen takia päästy ihailemaan näköalaa korkeuksista, vaan tyydyttiin rakennelman tuijotteluun maastakäsin.
|
The Arch |
Lopulta päästiin koneeseen, ja vaikka lento oli myöhässä, saavuttiin loppuillasta Losiin. Olimme vuokranneet auton etukäteen, jonka noutaminen sujui onneksi ilman sen suurempia ongelmia. Ajomatka hotellille kesti reilun puoli tuntia. Hotellilla meitä odotti seuraava yllätys: kahden sängyn sijaan olimme saaneet huoneen, jossa oli vain yksi sänky (neljälle ihmiselle siis). Ei muuta kuin takaisin respaan valittamaan asiasta. Onneksi saimme vaihdettua huoneen isompaan. Hotellin työntekijä sanoi vaan, että "hyvä, että tulitte tänään, sille eilen meillä ei olisi ollut antaa teille isompaa huonetta." Jotain hyvää siis siinä, että menolentomme oli peruttu.
|
Santa Monica Beach |
Ensimmäisenä aamuna saimme kokea unohtumattoman herätyksen, kun huone alkoi täristä 6:25. Hetken kesti tajuta, että missä on ja miksi huone tärisee. Alkuhämmästyksen jälkeen tajusimme huoneen heilumisen maanjäristykseksi. Seuraavan päivän uutisten mukaan maanjäristyksen voima oli 4,4. Pakko sanoa, että oli siisti kokemus!
Viikko meni sitten mukavasti rannalla makoillessa, shoppaillessa ja ajellessa ympäriinsä Losin nähtävyyksiin tutustuen.
Hollywood, Beverly Hills sekä Venice Beach eivät kuitenkaan tehneet
meidän porukkaan sen suurempaa vaikutusta. Lämmin ilma oli toki mukava
Emporian kylmien säiden jälkeen, mutta muuten Losi tuntui
suomalaistytölle ehkä hitusen liian laajalle levittäytyneeltä: joka
paikkaan joutui ajamaan autolla, eikä lomaa ole kovin kiva viettää
ruuhkassa istuessa. Ja autoa Losissa ehdottomasti tarvitsee, ilman sitä ei kyllä pääse liikkumaan minnekään.
|
Citadel Outlet Mall - aivan ihana ulko-ostoskeskus, josta löytyy paljon laadukkaita merkkejä halvoilla hinnoilla |
|
Yhtenä iltana lähdettiin Hollywoodiin klubille, joka oli kyllä aivan floppi. Ihmiset vain seisoi tanssilattialla ja joka puolella haisi ruoho. Tämän kokemuksen jälkeen osaa taas arvostaa suomalaisia baareja ihan uudella tavalla! |
|
Venice Beach - järkyttävän rähjäinen ranta |
|
Kyllä kelpaa bodailla rannalla |
Viikon aikana käytiin kahdella Losilaisella rannalla. Ensimmäinen päivä vietettiin Santa Monica Beachillä, mikä oli suhteellisen mukava paikka. Rannan lisäksi Santa Monican kävelykatu oli oikein viihtyisä, joten siellä käymistä voin suositella. Kolmas päivä otettiin aurinkoa Venice Beachillä, joka on ehkä kaikista näkemistäni rannoista kamalin: kävelykadut olivat rähjäisiä, ihan kuin 80-luvun elokuvista. Ruoho haisi joka puolella ja ruohonpolttelijoita näki joka kulmassa. Rannalla jouduttiin todistamaan myös erittäin epämieluisa tapahtuma, kun meidän vieressä aurinkoa ottanut mies piikitti itseään varpaan väliin. Kun huomattiin tämä, vaihdettiin hyvin nopeasti paikkaa.
|
Koko ranta haisi ihan ruoholta |
|
Epätoivoisia rikastumisyrityksiä |
|
|
|
Onhan tuo nätti kyltti! |
|
... mutta hyvin kaukana |
|
Losiin matkaavilla suosittelen ehdottomasti käymään Farmer's marketilla: ruokakojuja sekä kauppoja löytyi kymmeniä, ja ulkoalue oli erittäin nätti ja viihtyisä. |
|
Elokuvastudio. Tällä kertaa ei bongattu julkimoita, vaikka kovasti yritettiin tähyillä kuuluisia naamoja |
Viimeisenä päivänä suunnattiin Losiin kyllästyneinä reilun parin tunnin ajomatkan päässä olevaan San Diegoon, joka vaikutti astetta mukavammalta paikalta. Suosittelenkin Californiaan suuntaaville ehdottomasti San Diegoon tutustumista, sillä paikka on kuin pieni paratiisi valkoisilla hiekkarannoille, vihreillä nurmilla ja palmuilla höystettynä.
|
Matkalla San Diegoon: tuli kallis reissu. Ensimmäinen kerta, kun jouduin poliisiauton pysäyttämäksi (poliisiauto takana). Älkää ajako ylinopeutta Jenkkilässä, tulee kalliiksi! |
|
San Diegon rantakatu oli huomattavasti viihtyisämpi ja siistimpi Losin rantoihin verrattuna |
|
Oma pieni Fordimme toimi mukavana menopelinä matkan ajan. Automaattiautoon ehti tosin viikon aikana jo kyllästyä. |
Viimeisiä kauhunhenkiä koettiin paluumatkalla Losin lentokentällä, kun
boardingissa meidän porukalle ei ollut paikkoja koneessa, koska kone oli
ylibookattu. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman naurattaa: miten voi olla,
että menolento on peruttu ja takaisintulomatkalla koneesta ei löydy
meille paikkoja? Ja miten amerikkalaisilla lentoyhtiöillä on varaa myydä
liikaa paikkoja koneeseen ja sitten jättää ihmisiä rannalle
ruikuttamaan? Onneksi jotkut ihanat ihmiset suostuivat luovuttamaan
paikkansa meille ja jäämään Losiin, ja me päästiin kotimatkalle.
|
Posing and driving - maybe not a good combination |
|
San Diegon upea ranta |
Mitä jäi käteen Losista?
Hollywood: tähdet maassa. Ihan kivannäköinen, mutta samanlainen katu se on siinä missä muutkin.
Beverly Hills: paljon nättejä taloja, jotka usein on kuitenkin piilotettu puskien taakse turistien silmiltä.
Farmer's market: paljon hyvää ruokaa sekä kauppoja. Suosittelen käymistä!
Citadel Outlet Mall: lähin suurin outlet ostoskeskus. Hyviä merkkejä ja hyvät alennukset.
Venice Beach: jos voit valita, mene mihin tahansa muulle rannalle.
San Diego: upea ranta sekä viihtyisä Vanha Kaupunki. Suosittelen piipahtamaan täällä!
Santa Monica: mukava ja viihtyisä ranta sekä kävelykatu, joskin niin lyhyt, että sen on kävellyt puolessa tunnissa päästä päähän.
Allekirjoittaneeseen Losi ei tehnyt niin suurta vaikutusta, että olisi kova hinku päästä takaisin kaupunkiin. New York siis on ja pysyy meikäläisen ykkössijalla Jenkkikaupungeista.
|
Dorine, Anette, minä ja Viivi Venice Beachillä |
Vaikka lomailu rentouttaa, on se myös aina omalta osaltaan stressaavaa. Olikin mielettömän kiva palata takaisin Emporiaan, vaikka seuraavat viikot onkin täynnä opiskelua. Ja eiköhän täälläkin jotain kivaa ajanvietettä keksi!