Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys, sillä halusin (ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni) lähteä kirkkoon. Keski-Amerikassa on tunnetusti hyvin uskonnollista porukkaa, joten halusin nähdä, mikä saa paikalliset hurahtamaan kirkonmenoihin. Lähdimme siis aamutuimaan korealaisen vaihtarikaverin kanssa FOCUS-organisaation järjestämällä kyydillä yhteen Emporian monesta baptistisesta kirkosta.
Yllätyin messun menosta positiivisesti, sillä laulut olivat tunteikkaita ja puhujat olivat viihdyttäviä. Katsottiinpa screeneiltä yksi SuperBowlissa nähty mainoskin eli ei ihan perinteistä luterilaista kirkonmenoa täällä. Laulut olivat niin tarttuvia, että jäivät soimaan päähän vielä seuraavaan päivään asti. En ihmettele yhtään, että ihmiset jaksavat käydä kirkossa joka viikko.
Lauantai-iltana FOCUS-järjestön pyörittäjä Garen kutsui vaihtareita kotiinsa katsomaan olympialaisten avajaisseremoniaa. Tarjolla oli ruokaa, salaattia, jäätelöä sekä juotavaa.
Garenin ja tämän perheen osoittama ystävällisyys on minusta se, mikä erottaa paikalliset
suomalaisista. Garenilla ja tämän perheellä ei olisi minkäänlaisia
velvollisuuksia järjestää illanviettoa saati tarjota ruokaa
ventovieraille vaihtareille. Silti he tekevät niin, ja useita kertoja
vuodessa. Garenin perhe nimittäin kutsuu juhlapyhinä kuten
kiitospäivänä, jouluna ja pääsiäisenä kotiinsa vaihtareita juhlimaan
pyhäpäivää kanssaan.Vastineeksi perhe ei halunnut mitään, ja avajaisseremonian jälkeen he jopa tarjosivat meille kyydit takaisin dormille. Jos jotain toisin mukanani paikallisesta kulttuurista Suomeen, se olisi ihmisten samanlainen, lämminhenkinen huomioiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti