Tänään vietin erikoista ystävänpäivää. Harmikseni en saanut viettää sitä poikaystäväni kanssa, mutta onneksi tilalle tuli jotain muuta ikimuistoista: ensimmäiset kokemani amerikkalaiset häät. Yksi ESU:n opiskelijoista nimittäin meni naimisiin koulun kirjastossa, sukulaisten sekä kanssaopiskelijoiden todistaessa tätä ihanaa tapahtumaa.
 |
| "I now pronounce you husband and wife" - voiko tässä kohtaa olla itkemättä? |
 |
| Ensisuudelma avioparina |
 |
| Osa sukulaisista ei päässyt paikalle. Onneksi skype on keksitty, joten heiltä ei jäänyt seremonia näkemättä! |
 |
| Kaunis morsian Anita |
 |
| Hääkakkuna toimi tällä kertaa kuppikakut |
 |
| Hääkuppikakkujen tuhoamisoperaatio |
 |
| Omaperäinen vieraskirja: Vieraat kirjoittivat nimensä "ilmapalloihin" |
Muuten ystävänpäivä ei ole näkynyt täällä kovinkaan suuresti. Kahvilassa ystävänpäivä näkyi jälkkäripöydässä, missä kavereille (tai miksei itselleenkin) sai väsätä kermavaahdolla, marmeladilla ja vaahtokarkkeilla koristeltuja keksejä. Saa nähdä, näkyykö punaisia sydämiä enemmän ravintolassa, kun illalla suuntaamme Cindyn, Dorinen, Aneten, Emman ja Marian kanssa syömään.
Eilen illalla sain sydäntälämmittävän paketin, kun ihanan
ystäväni Heidin kortti sekä karkit pääsivät perille. Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että hän pystyy ilahduttamaan vaikka olet 8000 kilometrin päässä. Onneksi näiden pastillien avulla pystyn hillitsemään pahinta karkkihimoa, täällä kun ei Fazerin Ässämixejä tunneta.
Tällä postauksella haluan myös muistaa rakkaitani maapallon toisella
puolella. Mielestäni ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä - joka päivä
pitäisi viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, ketkä ovat sulle
tärkeitä. Ja myös muistaa kertoa se heille.
Paljon rakkaita terveisiä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti