Welcome to ESU

Kaksi viikkoa ei-niin-aurinkoisessa Floridassa hujahti ohi huomaamatta, ja lopulta piti vain hyväksyä se tosiasia, että oli taas lähdön aika. Kun poikaystävä oli laitettu turvallisesti Suomeen matkaavaan koneeseen, hyppäsin itse Atlantan kautta Kansas Cityyn lähtevään koneeseen. Vaihtoaika laskeutumisen ja seuraavan lennon boardingin välillä oli vain puoli tuntia, joten ensimmäinen lento meni jännittäessä ehdinkö seuraavaan. Loppujen lopuksi jatkolento oli tunnin myöhässä, joten ehtimisen stressaaminen oli ollut turhaa.

Koska saavuin Kansasiin jo lauantaina ja ESU:n järjestämä kuljetus Emporiaan olisi vasta sunnuntaina, olin varannut motellin Kansas Cityn lentokentän lähettyviltä. Jenkkihotellien tarjoama ilmainen kuljetus on kyllä vertaansa vailla: ei muuta kuin soitto hotellille ja sieltä lähetettiin auto hakemaan mut kentältä. Asustelin yhden yön siis Microtell Inn & Suitessa, joka oli oikein mukava, hiljainen motelli. Aamupala aiheutti hieman harmaita hiuksia suomalaistytölle, sillä sokerimuro-, neljän eri pullan ja kolmen eri paahtoleivän valikoimasta oli vaikea löytää mieluista syötävää.

Microtel Inn & Suites, Kansas City

Ilmainen hotellikuljetus eli shuttle viskasi mut aamulla takaisin lentokentälle, jossa oli tiedossa 7 tunnin odotus. Olin lentokentällä jo kymmeneltä, sillä olin saanut jostain päähäni, että kyyti Emporiaan lähtisi jo keskipäivän aikaan. Homma menikin niin, että ambassadorit eli koulun kv-tutorit tulivat keskipäivällä kentälle ja viiteen asti haalittiin vaihtareita kasaan, jonka jälkeen vasta päästiin lähtemään minibussilla kohti Emporiaa.

Kansas Cityn lentokentältä löytyi onneksi Starbucks, jossa pystyi kuluttamaan aikaa

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen päästiin Emporiaan, jossa kymmenisen tutoria odotti minibussin saapumista. Hurraten ja tervetuloja toivotellen tutorit ohjasivat meidät sisälle yhdistä asuntoloista. Kaikin puolin ihana vastaanotto! Asuntolassa oli onneksi tarjolla nälkäisille vaihtareille pitsaa, banaaneja ja vettä. Ruokien mussuttamisen lomassa tutorit kutsuivat yksitellen vaihtareita täyttämään lippulappusia, ja samalla annettiin tulevien viikkojen aikataulu ja kattava infopläjäys ESU:sta.

Tutorit olivat kaikki tosi avuliaita ja mukavia - sekä älyttömän innoissaan kaikista vaihtareista

Nälkäiset suomalaisvaihtarit pitsan kimpussa

Lopulta homma oli pulkassa ja avain omaan huoneeseen oli hanskassa. Kauhulla seurasin kahta tutoria, jotka ohjasivat mut seuraavien neljän kuukauden huoneeseeni. Olin hakenut viime syksynä huonetta yliopiston asuntolasta, ja saanut alle kuukausi sitten tietää, että sain majapaikan kahden hengen huoneesta. Asuinpaikakseni olin saanut Abigail Morse Hallin, joka on Emporian vanhin asuntolarakennus. Yhden tutorin mielestä Abigail on vanha, ei-moderni ja ei-niin-hieno, mutta ihmiset ovat mahtavia. Ensimmäinen osa tutorin kommentista osoittautui heti todeksi, sillä Abigailin vanhat vankilamaiset käytävät ja kolkot huoneet alkoivat sekä itkettää että naurattaa. Kun tavaroita sai vähän purettua, alkoi huone näyttää onneksi vähän kodikkaammalta. Asuntola on toistaiseksi hiljainen, sillä seuraavaan viikkoon asti täällä asuu vain minä ja pari muuta vaihtaria. Ensi viikolla asuntola alkaa varmasti tuntua vähän eloisammalta, kun paikalliset saapuvat koulun alkaessa. Tällä hetkellä asuntolan tunnelma on kuin suoraan kauhuleffasta kaikuvien, tyhjien käytävien takia.

Abigail Morsen lounge

Miksi mulla tulee mieleen kauhuleffat tästä?

 Onneksi aurinko sentään paistaa ja lämpöasteita on yli viisi. Omaan rauhaan ja tilaan tottuneelle asuntolassa asuminen vaatii varmasti aika paljon totuttelua, mutta eiköhän arki lähde tästä rullaamaan. Viikon verran on onneksi tosiaan varattu aikaa vaan perehtymiselle ja Emporiaan kotioutumiselle ennen kuin ensimmäiset luennot alkavat.

Terkkuja!