Kämppä olis kiva

Viime vuoden alkusyksystä sain kohdeyliopistolta ohjeita vaihdonaikaisen asunnon hakemiseen. Toimeliaana tyttönä ajattelin olla etunenässä hakemassa huonetta koulun asuntolasta, jotta asunto ei jäisi viimeisten viikkojen murheeksi. Loppujen lopuksi juuri viimeisen viikon päänvaivaksi se jäi.

Lähetin syyskuussa yliopiston asuntolaan hakemuksen ja käsittelyrahan (tämän on saanut jo huomata - Yhdysvalloissa hakeminen maksaa aina. Tämä ei takaa hakemuksen hyväksymistä, eikä rahaa saa ikinä takaisin. Nice). Lokakuussa lähetin ahdisteluviestin, kun asuntolasta ei ollut kuulunut mitään. Vastauksena tuli lyhyt ja ytimekäs "Olemme saaneet maksusi. Asunnot jaetaan joulukuun puolessa välissä". Kiva, kiitos tiedosta. Ei muuta kuin odottelemaan.

Odotin sitten kiltisti joulukuun puoleen väliin. Kun asuntolasta ei vielä joulukuun lopussakaan ollut kuulunut, meni hermo. Luulisi huonejaosta vastuussa olevallekin olevan helpompaa jakaa asunnot jo hyvissä ajoin, eikä paria viikkoa ennen muuttoa. Lähetin siinä sitten jo vihaista viestiä asuntolalle hakemukseni perumisesta, ja ryhdyin tutkimaan muita vaihtoehtoja yksityiseltä puolelta. Eräs yksi erityisen hyvä vaihtoehto löytyikin, nimittäin the Villas at Emporia, joka kuulosti uima- ja pore-altaineen sekä yksityisine huoneineen lähes lottovoitolta. Juuri ennen kuin nimet oli paperissa kävi ilmi, ettei huone olekaan kalustettu eikä siellä ole nettiä. Siinä sitten viikko ennen muuttoa oli jo raivonkyyneleet silmissä, kun en vieläkään tiennyt minne muuttaisin. Lopulta pidemmän korren asuntolan ja yksityisen asunnon hyvien ja huonojen puolien vertailussa veti asuntola. Enkä ole katunut kyllä hetkeäkään päätöstä asua kampuksella.

Asuntolan takapihalla voi pelata rantalentistä, jota pelataan pakkasellakin

Parasta campuksella asumisessa on se, että kaikki on lähellä. Koulurakennus on ikkunan alla ja ruokalaan kävelee kahdessa minuutissa. Dormi on myös erittäin lähellä Emporian pääkatua, missä on kaikki palvelut, joten esimerkiksi salilta tai kaupasta kävelee kotiin seitsemässä minuutissa.

Asuntolan ovelta näkee ruokalalle

Huoneen ikkunasta näkyy koulu

Kun paikalliset opiskelijat sekä loputkin vaihtarit palasivat tällä viikolla kouluun muuttui ilmapiiri dormissa pelottavan tyhjästä mukavan rennoksi. Dormissa asumisen parhaana puolena on sijainnin lisäksi ihmiset. Jenkkeihin tutustuu dormissa helposti, kaikki moikkailee toisilleen ja ihmiset tulevat juttelemaan, jos vietät aikaa loungessa. Hauska tapa on myös se, että kaikki pitävät oviaan auki aina kun ovat huoneessaan, jotta muut voivat tulla piipahtamaan.

Onneksi kampuksella ei ole metallinpaljastimia. Ovessa oleva lappu on ainoa, mikä kieltää aseet. Sisään dormiin pääsee avainkorttia vinguttamalla.

Asun dormissa kahden hengen huoneessa. Onneksi huonekaverini (saman nimen lisäksi) on todella mukava. Pidättelin ensimmäisen viikon hengitystä jännittäessäni minkälaisen ihmisen kanssa joudun jakamaan huoneen. Oli ihana huokaista helpotuksesta, kun tapasin kämppikseni Annan ensimmäistä kertaa.

Tässä kuvia Morse Hallista eli yhdestä koulun asuntolasta:

Dormin lounge

Emporiassa opiskelee paljon vaihtareita, joista suurin osa on Etelä-Koreasta

Nälkä ei tosiaan pääse yllättämään, sillä ruokaa tarjoillaan kahvilassa kellon ympäri

Annojen huone

Dormin käytävällä on jopa elämää nykyisin... ei tosin tässä kuvassa

Käytävätaidetta

Ryhmähengen nostatusta on joka puolella

Nyt kun dormiin on ehtinyt tottua on seuraavana vuorossa tottuminen taas luennoilla käymiseen. Ensimmäisestä kouluviikosta on nyt selvitty ja toistaiseksi vaikuttaa tulevan mukava kevät, ainakin koulun osalta. Eilen käytiin tyttöjen kanssa vuokraamassa auto viikonlopuksi. Tänään road tripin suuntana on Kansas City!