ESU

ESU

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ruusun piikit

Lähtö alkaa tuntua koko ajan todellisemmalta. Ei tähän ole pystynyt oikein varautua, henkisesti siis. Vuosi sitten, kun laittoi vaihtohakupaperit yliopistolle, ajatus vaihdosta tuntui todella jännittävältä - ja todella kaukaiselta.

Miten aika onkin mennyt niin nopeasti?

Vuoden verran tässä on nyt ollut aikaa sulatella maailmalle lähtöä. Päällimmäinen tunne vaihdosta on ollut posiitivinen - "Voisko sinne jo päästä" on ollut lähinnä ensimmäinen ajatus. Nyt, kun h-hetki lähestyy, niin rupeaa huomaamaan myös lähdön varjopuolia. Ensimmäinen isku vaihdon todellisuudesta tuli, kun kohdeyliopistolta rupesi tulemaan viestejä. "Tervetuloa perehdytysviikolle", "Muista hankkia lennot hyvissä ajoin" ja "Varmista, että saat visan ajoissa" muistuttivat, että se kaukainen ajatus tulevasta vaihdosta olisi ihan kohta jo oven takana. Toinen isku tuli, kun lähetin asunnon irtisanomislomakkeen, ja uusi vuokralainen tuli katsomaan asuntoa. Teki mieli hätyytellä tämä katsoja pois, hushus, tää on mun kämppä. Kolmas isku tuli äsken, kun sohvan, tv-tason, ruokapöydän ja taulujen uudet omistajat kävivät hakemassa pois ne huonekalut, mitä ei ole varaa säilyttää vaihdon ajan.

Ihan kamalaa - ja toisaalta ihan kivaa. Ainakin tulee tehtyä suursiivous, ja myytyä kaikki turha tavara, mitä ei ole muuten raaskinut heittää pois.

Ja kohta alkaakin pakkaamisrumba. Yksi huolenaihe liittyen tähän: miten ihmeessä saa puolen vuoden tavarat mahdutettua 22:n kilon matkalaukkuun?!



Ps. viime viikolla kohdeyliopistolta tuli tiedotus ampumavälikohtauksesta! Only in America...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti