So long, Suomi

Niin se päivä vain tuli, nimittäin lähtöpäivä. Koko syksy on mennyt ohi niin kovalla vauhdilla kandin, koulujuttujen ja treenien runsaan määrän takia, että ei ole oikeastaan jäänyt edes aikaa pohtia vaihtoa sen enempää. Ehkä asiaa helpottaa sekin, että ennen vaihtoa ja koulun alkamista on tiedossa kahden viikon aurinkoloma Yhdysvaltojen "wienerissä", nimittäin Floridassa, minkä takia juuri vaihto ja koulu ei olekaan ensimmäisenä mielessä.

Kevyt 20 tunnin lento Berliinin ja Miamin kautta Tampaan starttasi aamuseiskalta Helsinki-Vantaalta. Lentokenttä on kyllä mun mielestä parhaimmillaan aina aamuisin: ihana kahvin ja tuoreen croissantin tuoksu, ihmiset oottaa leppoisina matkan alkamista, tax-freessä pyöriminen ennen koneeseen nousua.. ah! Siinä sitä lomatunnelmaa.

Onneksi 20:n tunnin matka meni kokonaisuudessaan aika nappiin: vaihdot sujui mukavasti, yhdentoista tunnin Berliini-Miami lento sujui nukkuessa ja yhteensä kolme leffaa katsoessa. Usan päässä päästiin maahankin suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti. Jännitin hieman etukäteen, että mitä virkailijat tykkää, kun tulen Floridaan Kansasin opiskelijavisalla, mutta ilmeisesti eivät tykänneet mitään.

Viimeinen lento Miamista Tampaan oli tuskainen, sillä odotusaika oli neljä tuntia ja lentoaika vain tunnin. Olo oli niin väsynyt, että meinasin nukahtaa pystyyn kävellessä. Onneksi lento meni nopeasti, ja tunnin päästä Tampaan laskeutumisen jälkeen oltiin jo hotellilla. Majoituksen tarjoaa tällä matkalla Embassy Suites, joka oli saanut ainakin tripadvisorissa hyvät suositukset.

Turhaan siis pyörin sängyssä ja valvoin viimeisen yön koti-Suomessa, sillä matka sujui oikein passelisti ilman suurempia ongelmia. Jos voin jotain suositella jollekulle, joka aikoo reissata Amerikkaan, niin American Airlinesin valitsemista lentoyhtiöksi. Pari muuta vaihtoehtoa koitettua ollaan L:n kanssa molemmat sitä mieltä, että American Airlinesilla on paras elokuvatarjonta, "paras" lentokoneruoka sekä paras palvelu.

Toistaiseksi, sadetta lukuunottamatta, Florida on osoittautunut oikein leppoisaksi paikaksi. Hetki pitää vielä totutella 7 tuntia myöhäisempään kellonaikaan. Myös ihmisten leppoisuus sekä "small-talkin" puhuminen vaatii totuttelua omiin oloihinsa helposti uppoutuvalta suomalaisparilta.

Ruusun piikit

Lähtö alkaa tuntua koko ajan todellisemmalta. Ei tähän ole pystynyt oikein varautua, henkisesti siis. Vuosi sitten, kun laittoi vaihtohakupaperit yliopistolle, ajatus vaihdosta tuntui todella jännittävältä - ja todella kaukaiselta.

Miten aika onkin mennyt niin nopeasti?

Vuoden verran tässä on nyt ollut aikaa sulatella maailmalle lähtöä. Päällimmäinen tunne vaihdosta on ollut posiitivinen - "Voisko sinne jo päästä" on ollut lähinnä ensimmäinen ajatus. Nyt, kun h-hetki lähestyy, niin rupeaa huomaamaan myös lähdön varjopuolia. Ensimmäinen isku vaihdon todellisuudesta tuli, kun kohdeyliopistolta rupesi tulemaan viestejä. "Tervetuloa perehdytysviikolle", "Muista hankkia lennot hyvissä ajoin" ja "Varmista, että saat visan ajoissa" muistuttivat, että se kaukainen ajatus tulevasta vaihdosta olisi ihan kohta jo oven takana. Toinen isku tuli, kun lähetin asunnon irtisanomislomakkeen, ja uusi vuokralainen tuli katsomaan asuntoa. Teki mieli hätyytellä tämä katsoja pois, hushus, tää on mun kämppä. Kolmas isku tuli äsken, kun sohvan, tv-tason, ruokapöydän ja taulujen uudet omistajat kävivät hakemassa pois ne huonekalut, mitä ei ole varaa säilyttää vaihdon ajan.

Ihan kamalaa - ja toisaalta ihan kivaa. Ainakin tulee tehtyä suursiivous, ja myytyä kaikki turha tavara, mitä ei ole muuten raaskinut heittää pois.

Ja kohta alkaakin pakkaamisrumba. Yksi huolenaihe liittyen tähän: miten ihmeessä saa puolen vuoden tavarat mahdutettua 22:n kilon matkalaukkuun?!

Ps. viime viikolla kohdeyliopistolta tuli tiedotus ampumavälikohtauksesta! Only in America...

En rakenna pommia (ja muita visaohjeita)

Itse tuskastuneena byrokratiaan, joka kohtaa jokaista Yhdysvaltoihin haluavaa, päätin kirjoitella tiivistetyn infopaketin auttamaan muita pääsemään jenkkeihin vähemmällä määrällä hikeä ja kyyneleitä. Hakuvaiheessa olisin itse kaivannut enemmän tietoa hakuprosessi etenemisestä, sekä siitä, mitä kannattaa tehdä ja missä järjestyksessä.

Niin kuin olettaa saattaa, Yhdysvaltoihin pääsemistä ei ole tehty helpoksi. Hakupaperiviidakosta selviytymiseksi tulee varata riittävästi aikaa, hermoja ja rahaa. Ensimmäinen, mikä kannattaa tehdä kun vaihto on varmistunut on hakea opiskelijavisaa. Visan hakuohjeet lyötyy Yhdysvaltojen suurlähetystön nettisivuilta: http://finland.usembassy.gov/nivstudent.html. Olisin kuitenkin kaivannut jotakuta varmistamaan, että olen ymmärtänyt ohjeet oikein, joten tässä hieman selvennystä niihin.

Suomalaiset Jenkkeihin lähtevät opiskelijat hakevat "F" eli nonimmigrant visaa. Kun haet visaa, varmista, että passisi on voimassa (visa on siis passiin liimattava sivu, joka on kyllä erittäin makeen näköinen!). Usein passin tulisi olla voimassa vielä kolme kuukautta vaihdon jälkeenkin. Kun haet visaa, aloita täyttämällä DS-160 lomake (löytyy täältä: https://ceac.state.gov/genniv/). Itse täytin lomaketta rapiat kolme tuntia. Tässä kohtaa vaaditaan sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, sillä kolmen tunnin kohdalla kysymykset "Oletko terroristi?", "Aiotko rakentaa pommia?" tai "Oletko suunnitellut Yhdysvaltalaisen lapsen kidnappausta?" alkavat sekä itkettää että naurattaa. Kysymykset tulee kuitenkin ottaa erittäin vakavasti, sillä visan epäasiallinen täyttäminen johtaa sen hylkäämiseen. Varaudu myös laittamaan kahden ystäväsi tiedot suosittelijoiksisi, joilta voidaan varmistaa, että ainoa syy, miksi menet Jenkkeihin on opiskelu (sukulaisten yhteystiedot eivät käy). Kun olet selvinnyt lomakkeen loppuun asti (hurraa!) varaa aika haastatteluun. Muista myös maksaa vaadittavat MRV ja SEVIS -maksut. Molemmista maksuista tulee olla mukana tosite, jotta hakemusta suostutaan edes käsittelemään. Yhteensä tähän lystiin (siis pelkkään hakemiseen) kannattaa varata n. 300€.

Haastattelussa (joka ei mulla kuitenkaan ollut edes haastattelu, vaan pelkästään paperien tarkistus), tulee olla mukana seuraavat:

• Voimassaoleva passi
• Tosite maksetusta MRV -maksusta
• Tosite maksetusta SEVIS -maksusta
• Postimerkillinen kirjekuori, jossa on oma osoite (johon visallinen passi voidaan lähettää)
• DS-160 vahvistussivu (jonka saat lopulta sen kolmen tunnin Yes/No-kysymyksiin vastaamisen jälkeen)
• I-20 lomake, minkä olet saanut kohdeyliopistolta
• Tiliote

Hirveä määrä papereita siis mukaan. Itse otin mukaan myös varmuuden vuoksi kaksi passikuvaa, joita ei kuitenkaan (sillä kertaa) tarvittu. Haastattelussa meni kaiken kaikkiaan noin 1,5h, josta tiskillä aikaa meni 15min ja loppu oli odottelua. Haastattelu tehdään nimittäin kolmessa osassa: ensin, kun menet konsulaattiin sisälle menet turvatarkastuksen läpi, etkä saa viedä muuta odotushuoneeseen kuin tarvitsemasi paperit. Kun pääset tiskille, jätät kaikki hakupaperit tarkistettavaksi. Tämän jälkeen on odottelua. Toisen kerran, kun sinut kutsutaan tiskille, otetaan sormenjäljet, jonka jälkeen on taas odottelua. Kolmannella kerralla allekirjoitat lapun, jossa vakuutat antamasi tiedot oikeiksi ja vapautat konsulaatin kaikesta vastuusta. Lopuksi tiedot vielä tarkistetaan, hetki odotellaan ja sitten homma on pulkassa.

Siinä loppujen lopuksi ei-niin-kovin-tiivistetty infopaketti visahakuun. Toivottavasti tästä on apua jollekulle Jenkkeihin lähtevälle :)

TJ 35!

Tervetuloa seuraamaan Anskun vaihtoblogia!

Olen kolmannen vuoden johtamisen opiskelija Turun kauppakorkeakoulussa. Tässä blogissa tutustutaan jenkkiopiskeluelämään keskellä Yhdysvaltojen mannerta. Vaihdon kohteena on Emporian kaupunki Kansasin osavaltiossa ja tarkoitus olisi viihtyä siellä puoli vuotta. Blogissa keskeisinä aiheina on opiskelijaelämän (siis opiskelun + muun elämän) lisäksi ruoka (miten voi selvitä puoli vuotta ilman raejuustoa?!), liikunta (onkohan siellä Les Millsin tunteja?) ja matkustelu (miten monta USA:n osavaltiota ehtii koluamaan puolessa vuodessa).

Monta vuotta olen haaveillut Yhdysvalloissa asumisesta ja opiskelusta, joten tuntuu ihan utopistiselta, että tämä unelma on toteutumassa. Nyt mielessä on aika ruusuinen kuva opiskeluelämästä Jenkeissä, joten saa nähdä, miten käsitykset muuttuu paikan päällä. Vaikka samalla tuntuu mielettömän hienolta muuttaa opiskelemaan ulkomaille, tulee pieni suru puseroon, kun joutuu luopumaan asunnosta, laittamaan harrastuksen jäähylle ja sanomaan heipat kavereille, poikakaverille ja perheelle. Nyt on kuitenkin paras hetki elämästä lähteä vaihtoon, eikä näin hyvää tilaisuutta voi jättää käyttämättä.  Puoli vuotta menee kuitenkin tosi nopeasti.

Matka alkaa 35:n päivän päästä - eli joko aivan liian pian tai sitten liian pitkän ajan päästä, en ole ihan varma. Ensin on suuntana Floridan Tampa, missä on tarkoituksena lomailla kaksi viikkoa ennen Kansasiin lentämistä! Sitä ennen vielä riittää matkavalmisteluja, joista lisää myöhemmin.